Maahanmuutto ja kuolemanrangaistus

Kuolemanrangaistus on Sotilaallisen Isänmaallisen Puolueen sankarillisen lain kulmakiviä, niin kuin kaikki Sotilaallisuutta rakastavat Isänmaalliset Suomalaiset tietävät. Sivullamme “Kuolemanrangaistus ja pyövelijärjestys” on riittävästi tietoa kuolemanrangaistukseen liittyvistä käytännön järjestelyistä niille, jotka kaipaavat sitä. Kuolemanrangaistus vaikuttaa kuitenkin koko yhteiskuntaan. On selvää, että kun Suomessa jatkuvasti teloitetaan sellaisia ihmisiä, jotka nykyisessä epäjärjestyksen yhteiskunnassa jätettäisiin henkiin, tällä on seurauksia väestörakenteelle. Vaikka suurin osa teloitettavista varmasti onkin sotaväenlaistajia ja muita parantumattomia taparikollisia, joita ei tule sääli, ainakin Sotilaallisen Isänmaallisen Suomen totutteluaikoina on varmasti paljon uuden lainsäädännön vakavuutta sisäistämättömiä ihmisiä, jotka erhettyvät kuolemalla rangaistaviin epäisänmaallisuusrikoksiin, vaikka ovatkin työelämän palveluksessa toimivia tuottavia yksilöitä.

Tämä tarkoittaa, että kuolemanrangaistus luo väistämättä maahamme työvoimapulan. Koska kuolemanrangaistusta korvaavat otsalohkoleikkaukset synnyttävät maahan suuren joukon monimutkaisiin älyllisiin töihin kykenemättömiä ihmisiä, myös heidän hoivaamisensa vaatii voimavaroja. Kuolemanrangaistus ja otsalohkoleikkaus ovat niin tärkeitä periaatekysymyksiä, että niistä ei voi luopua. Toisin sanoen maahanmuutto – jopa varsin laajamittainen – on välttämätöntä tulevaisuuden Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa.

Tavoitteidemme tärkeysjärjestyksestä

Ensimmäiset väliaikatiedot tavoitteidemme tärkeysjärjestyksestä ovat seuraavat:
- Kansa haluaa ehdottomasti, että tiede vapautetaan kommunismin kahleista ja ihmeparantava veitsi palautetaan leikkaavan lääkärin käteen. Otsalohkoleikkaus on saanut kansan kannatuksen. Jotta otsalohkoleikkausta ei tarvitsisi toteuttaa alkeellisin jääpiikein, kehotamme kaikkia tutkimustupa- (“laboratorio”) välineiden valmistajia ryhtymään jo nyt valkoleikkurien (“leukotomien”) tuotantoon. Näin varmistetaan, että otsalohkoleikkauksia voidaan ryhtyä tekemään laajassa mitassa heti kun ne hyväksytään taas käytäntöön. Toivomme myös, että mielentilalääkärit valmistavasti luokittelevat sellaiset potilaat, jotka tulevaisuudessa tulee alistaa otsalohkoleikkauksiin. Muistakaa, että otsalohkoleikkaus palaa käyttöön odottamatta, kuin varas yöllä. Olemme jo neuvotteluissamme yhteisasiainhoidollisten puolueiden (muidenkin kuin Perussuomalaisten) kanssa saaneet vaivihkaista tukea otsalohkoleikkaussuunnitelmillemme. Näyttää siltä, että tässä maassa ei ole sellaista ihmistä, joka ei mieskohtaisesti tuntisi tai tietäisi jotakuta otsalohkoleikkausta kaipaavaa. Yksi sana on kaiken yläpuolella ja se sana on OTSALOHKOLEIKKAUS!
- Suurta suosiota nauttivat myös ehdotukset maailman kansojen alistamisesta suomalaisten valtaan ja ihmeaseen kehittämisestä Suomelle. Näissähän on tavallaan kyse samasta asiasta. Maailmaa ei valloiteta Suomen oikeudenmukaiseen valtaan, ellei Suomella ole sotilaallista pelotetta, jonka edessä kaikki muut maat ovat avuttomia.
- Kuolemantuomio saa yllättävän vähän kannatusta otsalohkoleikkaukseen verrattuna. Tätä pidämme yllättävänä tuloksena, sillä verkkoa lukiessa luulisi päinvastaista. Nähdäksemme kuolemantuomio nauttii Suomessa varsin laajaa kannatusta. Ilmeisesti kuitenkin otsalohkoleikkaus on monille tärkeämpi asia, vaikka siitä ei jostain syystä uskalletakaan puhua avoimesti. Sotilaallisella Isänmaallisella Puolueella on siis yhteiskunnallista tilausta nimenomaan sellaisena puolueena, joka mahdollistaa avoimen otsalohkoleikkausystävällisyyden julkisessa keskustelussa.
- Lukijoitamme kiinnostavat myös sotilaalliset laulujuhlat (SOTILALLAA). Kun Haminan töötingit (“tattoo” ei ole suomea) muutetaan SOTILALLAAksi, kiinnostunutta yleisöä saapuu varmasti paikalle joka puolelta Suomea.
- Myös kielentutkimuksen alistaminen sotilaallisen tiedustelun tarpeille on lukijoistamme merkittävä tavoite.

Ulkoasiain hoito

Suomen Sotilaallinen Isänmaallinen Puolue nojaa ulkoasiain hoidossa itsenäisen ja puolustuskykyisen isänmaan käsitteeseen. Suomen on oltava jatkuvasti varuillaan vihollisten hyökkäyksen varalta ja osallistuttava ainoastaan sellaisten kansainvälisten elinten toimintaan, jotka eivät kykene saamaan asiaankuulumatonta vaikutusvaltaa Suomen sisäisiin asioihin. Tästä syystä Suomen Sotilaallinen Isänmaallinen Puolue on periaatteessa epäileväinen EU:ta kohtaan. Toisaalta Suomen Sotilaallinen Isänmaallinen Puolue on tietoinen idän kasvavasta uhasta ja tunnustaa, että kylmien tosiasioiden edessä voi olla järkevintä suuntautua läntisiin taloudellisiin ja sotilaallisiin liittoutumiin. Suomalaisilla tulee kuitenkin olla itsenäisyystahtoa ja itsetuntoa neuvotella tällaisten liittoutumien kanssa erivapaussopimukset, joiden puitteissa Suomi voi vaikuttaa niissä joutumatta vaarantamaan perinteisiä suomalaisia arvoja.

Itänaapuri on Suomen Sotilaalliselle Isänmaalliselle Puolueelle aina Karjalan heimon tuhoaja ja Suomen pirstoja. Itänaapuri on lähtökohtaisesti Suomen todennäköisin vihollinen pienimuotoisen aseellisen yhteenoton tai täysimittaisen sodan sattuessa. Itänaapurin kanssa voidaan käydä – varovaisesti – esimerkiksi kauppaa, mutta Suomen itsenäisyys on määritelmällisesti sama asia kuin Suomen erillisyys Venäjästä ja Venäjän erityiseduista. Venäjältä (ja muista poliittisia riskejä aiheuttavista lähtömaista) Suomeen suuntautuvan maahanmuuton on oltava mahdollisimman vähäistä, koska Suomeen asettuvat venäläiset voivat olla Venäjän maahantunkeutumista valmistelevia vakoojia tai asiamiehiä.

Suomen Sotilaallinen Isänmaallinen Puolue kannattaa Karjalan palautusta, mutta ainoastaan tyhjänä. Kuten Viron ja Latvian kokemukset osoittavat, suuri venäläisväestö ei sopeudu yhteiskuntaan varsinkaan jos itänaapuri tukee sen keskuudessa toimivia ääriliikkeitä. Jos Karjalaa tarjotaan Suomelle nykyisine väestöineen, tarjous on Troijan puuhevonen, joka on ehdottomasti torjuttava.

Suomen tulee hakea ulkopoliittiset ystävänsä etupäässä Neuvostoliiton sorrosta kärsineistä maista. Suomen pitkän linjan liittolaismaita, joiden kanssa suhteita on pyrittävä tihentämään, ovat siis ennen muuta Viro, Latvia ja Liettua. Näiden maiden kanssa on tehtävä yhteistyötä kansainvälisissä järjestöissä ja suomen kielen opiskelua näissä maissa on tuettava ja autettava. Pohjoismaihin on luonnollisesti pyrittävä säilyttämään asialliset välit. On kuitenkin syytä muistaa, että rodullisesti ja sivistyspiiriltään vieraista maista on näihin maihin saapunut runsaasti maahantunkeutujia, jotka ajan myötä voivat saada esimerkiksi Ruotsin hoitamaan ulkoasioitaan Suomelle vihamielisellä tavalla. Olisi paha laiminlyönti olla valmistautumatta Ruotsin sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuuteen tai Ruotsista käsin toimintaansa harjoittaviin, Suomen alueella tuhotöihin syyllistyviin pahantekijöihin. Kannattaa muistaa, että sivistyspiirien välisen taistelun kärjistyessä ja Ruotsin muuttuessa yhä etelä- ja itämaisemmaksi emme voi loputtomiin luottaa siihen, että Ruotsi pysyisi länsimaisen sivistyspiirin osana minkään järkevän määritelmän mukaan.