Archive for tammikuu, 2013
Suur-Sotila
Sotilaallisen Isänmaallisen Puolueen tietoon on tullut, että jokin tyhjänpäiväinen yhdistys suunnittelee rotuvihakaupungin ”Suur-Arvola” perustamista Suomeen. Kaupunkiin ei päästettäisi ollenkaan pakolaisia eikä maahanmuuttajia, eli paikasta tulisi varsin pian muuttotappioinen aavekaupunki. Parissa vuodessa se myytäisiin tappiolla valtiolle pakolaiskeskukseksi.
Me Sotilaallisessa Isänmaallisessa Puolueessa olemme pohtineet kuitenkin tätä perusajatusta, että aatetta kokeillaan käytäntöön aateperustaisessa kaupungissa. Oma suunnitelmamme on nimeltään Suur-Sotila. Suur-Sotilaan ovat tervetulleita kaikenväriset, kaikenuskoiset ja kaikensiittimiset Suomen kansalaiset (eivät kuitenkaan asepalveluksen laistaneet), jos he ovat valmiita värväytymään Suur-Sotilan omaan suojeluskuntajärjestöön ja elämään elämänsä sotilaallisen kurin velvoitusten mukaan. Myös lastenhoito järjestetään sotilaallisesti.
Taloudellista perustaa vahventaisi matkailu. Suur-Sotilassa järjestettäisiin jatkuvasti sotilaallisia katselmuksia, joihin Suur-Sotilan asukkaat pukeutuisivat juhla-asepukuunsa. Sotilassoittokunnan tahdissa astelevat asepukuiset suursotilaiset olisivat mahtava näky, jota tultaisiin katsomaan ulkomailta asti. Lapsille voitaisiin myydä suursotilaisia leikkiasepukuja.
Joulu – pikkulasten juhla
Valitamme, ettemme ajallamme kertoneet Sotilaallisesta Isänmaallisesta joulunvietosta emmekä antaneet ohjeita sitä varten. Nyt kun omat lapsemme leikkivät imukuppiaseillaan ja muilla leikkipyssyillään, on syytä pohtia, miten joulua voi juhlia Sotilaallisessa Isänmaallisessa hengessä.
– Lapsille tulee antaa joululahjaksi etupäässä sotaleluja. On varottava sellaisia leikkiaseita, jotka voivat oikeasti vahingoittaa esimerkiksi silmiä. Valitettavasti on vaikeaa löytää sellaisia leikkipyssyjä, jotka ampuisivat todenmukaisen näköisiä luoteja mutta eivät olisi silmille vaarallisia. Siksi käytännössä päätynemmekin esimerkiksi hyökkäysvaunuihin ja sotilaslentokoneisiin.
– Lapsia ei tule jättää yksinään sotaleikkimään, vaan sotaleikit tarvitsevat aikuisen ohjaajan, joka kertoo sodan syvällisestä isänmaallisesta merkityksestä. Tällä tavalla sotaleikki ei jää pelkän pinnallisen paukuttelun tasolle.
– Ennen jouluateriaa voidaan syödä erityisen vaatimattomasti muutama päivä, niin että jäljitellään rintamasotilaiden korsuoloja. Näin lapset ymmärtävät, mitä joulu ja jouluateria taistelukentän varjossa merkitsi sotureillemme.
– Jos lapsi on jo lähes täysi-ikäinen, hänelle voidaan antaa tilkka samantapaista väkijuomaa, jota soturimme nauttivat juoksuhaudoissaa. Tällöin on muistettava, että väkijuomaa ei tule antaa päihtymykseen asti, vaan ainoastaan jotta nuori saisi kokea sen maun asianmukaisessa juhlailmapiirissä.
– Jouluna tulee katsoa sota-aiheisia elokuvatallenteita ja kaukonäköohjelmia, jotta sodan muisto ja sodan tärkeys eivät koskaan väistyisi lasten mielestä.
Sota – Isänmaa!