Posts tagged ‘isänmaa’
Samansiittimisten avioliitto
Sotilaalliselta Isänmaalliselta Puolueelta on tiedusteltu kantaa samansiittimisten avioliittolakiin, joka on nyt kansanedustuslaitoksemme käsiteltävänä. Suomelle on aina kunniaksi ja hyväksi se, mitä vastustaa vuosituhantinen vihollisemme, jonka sormet syyhyävät surmaamaan suomalaisia. Isänmaan kunniaksi on siis, että samansukuissiitineläjät saavat tasaveroisen oikeuden avioitua.
Joka on toista mieltä, hän on niiden puolella, jotka haluavat tuhota isänmaamme. Hänen osansa olkoon lainsuojattoman henkipaton ja maanpetturin osa.
Sota – Isänmaa!
Venäjän tietoverkkohyökkäys ravisteli nettipäiväkirjaamme
Venäjän tietoverkkohyökkäys koetteli pitkään sivuamme. Emme päässeet päivittämään emmekä lisäämään luokituksia merkintöihimme. Tämä ei voi johtua mistään muusta kuin Venäjästä, joka ei hyvällä katso Sotilaallisen Isänmaallisuuden voimistumista Suomessa. Venäjä pelkää tulevaisuuden Sotilaallista Isänmaallista Suomea ja on päättänyt etukäteen estää sen nousun.
Odottakaamme siis riemuiten Venäjän aseita, jotka repivät maamme, Venäjän sotilaiden siitosulokkeita, jotka raiskaavat naisemme, Venäjän räjähtäviä luoteja, jotka tappavat lapsemme. Sillä Suomen kohtalona on kuolla Venäjän säälimättömästi tuhoamana, suomalaisten kohtalo on joutua Venäjän raiskaamiksi, silpomiksi ja surmaamiksi. Suomi taistelee aina puhtain asein puhtaan asian puolesta, kuten Jumalan oikealla puolella istuva Marskimme on sanonut, mutta raakamainen Ryssänmaa, jonka asia on saastainen ja aseet heikkojen ja viattomien uhrien vereen vuosisatojen saatossa tahriutuneet, pääsee aina petoksella voittoonsa.
Sotilaallinen isänmaallinen ruokavalio
Lukija kysyy, millainen on sotilaallinen isänmaallinen ruokavalio. Vastaamme, että sotilaallinen isänmaallinen ruokavalio on mahdollisimman monipuolinen ja terveellinen ja siihen tulee käyttää ennen kaikkea Suomessa viljeltyjä ja tuotettuja aineksia. Tarkempia tietoja siitä, mitä tällainen ruokavalio käytännössä sisältää, saadaan ennen kaikkea päteviltä sotilaslääkäreiltä. Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa jokainen on sotilas, ja meidän tulee jo nyt toteuttaa elämässämme sotilaan velvollisuuksia ja täyttää taistelevalle sotilaalle asetettavat vaatimukset. Samalla meidän on pyrittävä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen elintarvikkeiden osalta. Siksi terveellinen, monipuolinen ja kotimainen ruoka on aina myös Sotilaallisinta ja Isänmaallisinta.
Eräissä näennäisisänmaallisissa piireissä esiintyvää aatteellislähtöistä vihamielisyyttä kasvisruokavaliota kohtaan ei voida hyväksyä. Sekä terveellisyyden että isänmaallisuuden vuoksi Sotilaalliseen Isänmaalliseen Ruokavalioon kuuluu runsaasti kotimaisesti tuotettuja vihanneksia ja juureksia.
Kaikessa ruokailussa pitää noudattaa säästeliäisyyttä ja kohtuutta. Ruokaa ei sovi tuhlata, sillä jo huomenna voi alkaa Pyhä Sotilaallinen Isänmaallinen Taistelu maahantunkeutujaa vastaan, ja sodan keskellä ruoka on aina niukassa ja tiukassa.
Suurmiesten nimien suomentaminen
Vaikka emme kannatakaan yksikielisyyttä, olemme sitä mieltä, että tärkeimpien suomalaisten suurmiesten nimiä on suomenkielisissä yhteyksissä käytettävä suomennetuissa muodoissa. Seuraavassa on joitakin nimiehdotuksia.
Suomen valtaväinämöiset (ns. presidentit):
Kaarlo Juho Teräsvuori
Lauri Kristian Relanne
Pietari Öyvinti Sianpää
Kaarlo Kustaa Eemeli Mannerheimo
Muita maanisiä:
Juho Ville Kilttimies (”Snellman”)
Rietu Joutsen (”Cygnaeus”)
Elias Mustapää (”Lönnrot” – Mustapää on erään esi-isän tunnettu liikanimi)
Kaarlo Vuorenheimo (”Bergbom” – sukulaisen käyttämä suomalaistettu muunnos nimestä)
Juha Lutviiki Riimuvuori (”Runeberg”)
Yrnevi Ukkonen (”Jörn Donner”)
On mahdollista myös tehdä periaatepäätöksiä tiettyjen sukunimien suomentamisesta. Esimerkiksi nimen ”Bonsdorff” takana on selvästi ruotsalainen muoto ”bondstorp”, siis talonpojan torppa. Sointuvaksi suomeksi tämä on tietysti Juntintorppa, Junt’torppa tai Juntorppa.
Veristä ja sodantäyteistä Uutta Vuotta!
Venäjän vahvistuva puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin tarkoittaa, että isänmaamme ikiaikaisen perivihollisen sotajoukot ovat jo valmiina syöksymään Suomi-neidon sisuksiin. Jo nyt Venäjällä kaikaa jälleen laulu ”Suomi-kaunotar”, jossa Venäjän joukot taivuttelevat Suomi-kaunotarta avaamaan molemmat reitensä venäläisen sotilaan taudinsyömälle siitosulokkeelle. Siksipä onkin mahdollista, että jo tästä vuodesta tulee verinen ja sodantäyteinen, kun koko rajamme pituudelta Suomen maaperälle rynnistävät venäläiset soturit huutaen ”Uraaa!”
Meille Sotilaallisessa Isänmaallisessa Puolueessa tämä ei ole pelolla, vaan riemulla ajateltava asia. Elämämme koko tarkoitus on aina ollut kaatua Sotilaallisessa Isänmaallisessa Sodassa Isänmaan puolesta, ja autuaallisin ajatuksemme koskee vatsaamme tunkeutuvaa Venäjän räjähtävää panssariluotia, jonka silpomana saamme kitua toivottomasti haavoittuneina sotakentän keskellä. Sillä vain se, joka sillä tavalla kärsii ja kuolee isänmaansa puolesta, on todella elänyt. Kaikki aseidenlaistajat ja ”sivari”-raakiot ovat käveleviä kuolleita, eivät eläviä ihmisiä, sillä he eivät ole ymmärtäneet, että elämisen korkein aste on kuolla hitaasti ja tuskallisesti, kuolemastaan tietoisena, sotakentällä isänmaansa edestä. Sota isänmaan puolesta on itsessään isänmaa. Joka kuolee Isänmaan puolesta, elää vaikka olisi kuollut. SOTA – ISÄNMAA!
Mellakantorjunnasta
Sotilaalliselta Isänmaalliselta Puolueelta on tiedusteltu, millä tavalla Tampereella (jonka nimi Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa muutetaan Petoskoskeksi, koska se on tunnettu punaisten isänmaanpetturien kaupunkina) tapahtuneisiin mellakoihin olisi suhtauduttu Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa. Kysymys on tyhjänpäiväinen. Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa tällaisia mellakoita ei tapahtuisi, koska ensinnäkin nuoriso olisi sotilaallisesti kurinalaista ja toiseksi vallattomuusaatteen (”anarkismi”) kannattajat ja heidän ympärillään liepeilevät nuoret juopporatit (uutislehden kielellä ”peruspulliaiset”) olisi jo aikoja sitten keskitetty työleireille, ellei Sotilaalliselle Isänmaalliselle Otsalohkoleikkaukselle tai Sotilaalliselle Isänmaalliselle Kuolemanrangaistukselle olisi löytynyt perusteita.
Pidämme kysymystä niin tyhmänä, että uskomme sen esittänyttä lukijaammekin hävettävän, kun hän tajuaa, miten itsestään selvä vastauksemme on. Toisaalta kansan valistamiseksi vastaamme mielellämme tyhmiinkin kysymyksiin. Muuten ei Sotilaallinen Isänmaallisuus juurru kansaamme. SOTA – ISÄNMAA!
Sotilaallinen Isänmaallinen Kansallispäivä
Eräs lukijamme ihmetteli hiljattaisessa vastauspuheenvuorossaan, millä tavalla Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa suhtauduttaisiin kuudentena joulukuuta nykyään vietettävään itsenäisyyspäiväämme. Kysymys on hyvin monitahoinen. On nimittäin selvää, että itsenäisyyspäivämme, jolla juhlitaan Suomen itsenäistymisjulistusta, ei sovellu täysin yhteen Suomen Sotilaallisen Isänmaallisen luonteen kanssa. Mikä pitäjä hyvänsä voi antaa itsenäisyysjulistuksen, mutta maa on vapaa ja itsenäinen vasta kun sen Isänmaallinen Kansa on käynyt Itsenäisyystaistelua ase kädessä. Kuten kansallisen heräämisemme esiajattelija Juha-Ville Kilttimies (ruotsiksi Johan Vilhelm Snellman) on sanonut, aseeton kansa on kelvoton kansa, eli vasta aseellisessa taistelussa kansa osoittaa kelvollisuutensa kansakunnaksi.
Siksi Suomelle tulisi harkita muuta kansallispäivää. Yksi mahdollinen päivä olisi kunniakkaan Talvisotamme alkamispäivämäärä, koska vasta sillä päivämäärällä Suomen kansa sai todellisen tilaisuutensa lunastaa vapautensa asein. Vasta Talvisodan alkaessa Suomen kansa sai mahdollisuuden heittäytyä vapautumisensa suureen verijuhlaan.
Ihmettelemme paheksuvaa palautetta
Saamamme palautteen mukaan kirjoituksemme ovat ”oksettavia” ja ”kuvottavia”. Erityisesti otsalohkoleikkausta esittävä kuva on erään palautekirjeen mukaan ”vatsaa kääntävä ja iljettävä”. Ihmettelemme sydämestämme tätä asennetta. Kunniakkaisiin Sotiimme osallistuneet Sotilaalliset Isänmaalliset Miehet joutuivat näkemään paljon kauhistuttavampia asioita, mutta järkkymättä he palasivat Pyhän Sotamme voittaneina auran varteen ja rakensivat Suomesta maailman kiistattomasti parhaan maan. Kaikki, jotka väittävät Suomea miksikään muuksi kuin maailman parhaaksi maaksi, ovat tietenkin pettureita, jotka ansaitsevat tulla teloitetuiksi Sotilaallisella Isänmaallisella Kuolemanrangaistuksella.
Lauri Törni ei ole isänmaallinen sankari
Koska Sotilaalliselta Isänmaalliselta Puolueelta on edellytetty kannanottoa asiaan, joka on ajankohtaistunut uuden tieteellisen tutkimuksen myötä, toteamme pahoitellen, että emme voi pitää Lauri Törniä isänmaallisena sankarina. Vaikka hänen ansionsa Suomen armeijan palveluksessa sellaiseen riittäisivätkin, hän teki kaiken tyhjäksi sillä hetkellä kun nosti vieraan kypärän kulmilleen.
Suomen Sotilas on, kuten olemme moniaat kerrat täällä verkkosivullamme lukijoille tähdentäneet ja heidän mieleensä terästäneet, Jumalan ja Pyhyyden edustuma maan päällä, ja joka ei voi Jumalaan uskoa, hänen velvollisuutensa on uskoa Suomalaiseen Sotilaaseen. Mutta sillä hetkellä kun Suomen Sotilas sanoutuu irti isänmaastaan ja menee toisen maan palvelukseen, oli se maa sitten miten hyvä ja ystävällismielinen tahansa, hänestä tulee Jumalan pettäjäenkeli Saatanan palveluksessa. Sellaiselle miehelle ei ole mitään muuta rangaistusta kuin Pyhä Isänmaallinen Kuolemanrangaistus. Lauri Törni oli sellainen mies.
Siksi Sotilaallisen Isänmaallisen Puolueen kanta Lauri Törniin on selvä. Niillä säännöillä, jotka me olemme säännöiksemme hyväksyneet, ja sen siveysopin mukaan, jonka me olemme siveysopiksemme hyväksyneet; Lauri Törni oli luopio ja petturi, jonka ainoa oikea kohtalo olisi ollut kuolema Sotilaallisen Isänmaallisen Teloitusryhmän edessä. Tiedämme, että monet isänmaalliset ja sellaisina vilpittömästi itseään pitävät henkilöt eivät anna tätä meille anteeksi. Mutta omantuntomme tähden emme voi ottaa asiaan muuta kantaa, sillä omatunto tulee Isänmaalta eli Jumalalta.
KUOLEMA PETTUREILLE!
Sotilaallinen Isänmaallinen Keskitysleirilaitos
Aluksi haluamme pyytää lukijoiltamme ja seuraajiltamme anteeksi sitä, ettemme ole vielä julkaisseet lupaamaamme perusteellista kirjoitusta Sotilaallisesta Isänmaallisesta Keskitysleirilaitoksesta. Lukijamme tietävät jo, että suuri osa vankeinhoitokysymyksestä ratkeaa vastaisuuden Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa kahdella uudella keinolla: Sotilaallisella Isänmaallisella Otsalohkoleikkauksella ja Pyhällä Isänmaallisella Kuolemanrangaistuksella. Sotilaallinen Isänmaallinen Otsalohkoleikkaus tehdään niin, että valkoleikkurit työnnetään potilaan aivoihin silmäkuoppien kautta ja otsalohkon hermoradat katkotaan kitkuttavalla ja nitkuttavalla leikkurin liikkeellä. Silmäkuoppien kautta tapahtuvan otsalohkoleikkausmenetelmän ansiosta potilaalle ei ole tarpeen antaa minkäänlaista puudutusainetta, sillä aivothan eivät tunne ollenkaan kipua, Pyhä Isänmaallinen Kuolemanrangaistus tapahtuu ampumalla teloitusryhmän edessä, kuten olemme moneen otteeseen jo kertoneetkin.
Kuolemanrangaistus ja otsalohkoleikkaus eivät kuitenkaan yksin riitä. Kaikkia rikoksentekijöitä ei voida teloittaa, vaikka teloituksista tulee ainakin Sotilaallisen Isänmaallisen Suomen alkuaikojen siirtymäkaudella sangen yleisiä, Otsalohkoleikkausta ei myöskään tule soveltaa harkitsemattomasti. Vaikka otsalohkoleikkaus helpottaakin häiriintyneen ihmisen elämää merkittävästi, se ei pysty tekemään kaikista potilaista työkykyisiä, niin surullisen kokonaisvaltainen on mielenhäiriön vaikutus ihmiseen. Siksi on lähdettävä siitä, että suuri osa otsalohkoleikatuista joutuu elämään hoitolaitoksissa tai sairaanhoidon varassa. On vältettävä otsalohkoleikattujen määrän kasvamista niin suureksi, ettei heitä enää voida hoitaa.
Tämä merkitsee, että suuri osa rikollisista, kuten ns. sivarit eli aseidenlaistajat, sijoitetaan pitkäksi aikaa, ehkä loppuiäkseen keskitysleireihin, jossa he tekevät työtä ruokaa ja majoitusta vastaan. Työn on ennen kaikkea oltava ojentavaa luonteeltaan, eli se ei saa olla nautittavaa. Yliopistotason koulutuksen saaneet henkilöt ovat usein vahingoittaneet yhteiskunnan isänmaallista luonnetta juuri älyllisellä toiminnallaan, joten heille on parahiksi joutua kovaan ja rasittavaan ruumiilliseen työhön. Myöskään kirjoja ja lehtiä ei vangeille tule antaa luettavaksi. Siitinelolliset tarpeensa vangit tyydyttävät samansukuisesti keskenään, kuten on ollut vankiloissa tapana ihmiskunnan aikainluvun alusta asti.
Ruokavalion tulee olla yksinkertainen ja terveellinen. Vangit voivat itse viljellä ja kasvattaa viljaa ja juureksia sekä huolehtia ruoanlaitosta sotilaallisluonteisen keittiöpalvelun järjestystä noudattaen. Sekä kylvö, kyntö, korjuu että viljan jauhaminen jauhoksi ja leipominen leiväksi ovat sellaista kouriintuntuvaa ruumiillista työtä, joka soveltuu rikollisten ja aseidenlaistajien ojentamiseen ja jolla on samalla käytännön merkitystä vangille itselleen. Vuodenaikoja seuraavat maatyöt antavat elämälle järjestyksen ja tarkoituksen, ja työlaulut raikuvat. Tietenkään minkäänlaisia nykyaikaisia koneellisia viljelyvarusteita ei vankien ja aseidenlaistajien haltuun uskota. Monet aseistakieltäytyjät ovat ns. vihreiden arvojen kannattajia, ja on Sotilaalliselta Isänmaalliselta Suomelta syvän inhimillisyyden osoitus antaa heidän elää aatteensa mukaan, suojassa pakokaasujen katkulta.
Sairaanhoito on perustasolla, ja esimerkiksi hammashoito perustuu särkevien hampaiden ulos vetämiseen. Kuolemantautiset vapautetaan töistä ja heitä ruokitaan ja hoivataan heidän tautinsa aikana. Armokuolema ei kuulu Sotilaallisen Isänmaallisen Puolueen ohjelmaan, mutta pidämme kohtuullisena, että tietyn iän, esimerkiksi yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyn eläkeiän, saavutettuaan keskitysleirihoidokit vapautuvat työvelvollisuudesta, ja jos he kokevat joutilaisuutensa ahdistavana, heillä on oikeus pyytää kunniakasta Sotilaallista Isänmaallista Teloitusta. Se pannaan täytäntöön ampumalla, kuten rikollistenkin teloitukset, ja juhlallisin muodoin. Tällainen vapaaehtoinen teloitustilaisuus voisi olla vangeille yleisen juhlan aihe ja heille voitaisiin järjestää sellaisten herkkujen tarjoilu, joista he vankeutensa aikana muuten eivät pääse nauttimaan (esimerkiksi rusinoita, hedelmiä, tuoretta ranskanleipää).